Syvälliset hyi mikä olo D: (tw ja sv)

[haituvainen]

eilen ja tänään on ollu tosi vaikeeta. eilen seisoin bussipysäkillä 25 min ihan vaan sen takia, että lamaannuin psykakäynnistä niin pahasti, etten vaan jotenkin pystyny menemään siihen bussiin, jolla oisin päässy keskustaan. tuli tosi epätodellinen ja outo olo, et kuka mie oon, mikä tää maailma on, mihin oon menossa ja häh. tuntu ettei missään oo mitään järkeä, tuntu ihan todella absurdilta. söin ekan lämpimän ruoankin vasta alkuillasta sen takia, että tuon sekavan olon takia en edes tuntenu nälkää. illemmalla tuli kauhee syyllisyys ja paniikki ja just tuo epätodellinen olo, mutta onneks oli kaveri siinä vieressä <3 tänään kouluun meno oli vaikeeta, mutta pääsin sinne kuitenkin. puhuin psykan kanssa koululla puhelimessa tuosta oudosta olosta, joka helpotti vähän, kun kerroin että se meidän tapaaminen sairaalalla tosiaan aiheutti tuon lamaantumisen ja myös yks ihmissuhdeasia, joka on vaivannu paljon viime aikoina. sain myös vähän vinkkejä häneltä, et miten noissa tilanteissa vois oikein toimia.
tänään sitten menin uimahalliin ja no, kävi näin:




mukavaa ku monta kuukautta voin jopa ihan hyvin, kerkesin jo uskoo ettei tää tästä enää pahene. aattelin, että oonpa mie selvinny vaikka mistä. mutta yhtäkkiä mieli ei enää haluu toimia, ja kaikki se hyvä vaan romuttuu. tai no ei nyt ihan kaikki, en mie niin älyttömän huonosti voi kun viime vuonna. mut siihen ei enää paljoo tarvita D:

 

[haituvainen]

tänäänkin meni sellaset mukavat pari tuntia ennen ku pääsin kouluun. olin vaan ihan jähmee ja oli muutenkin tosi outo olo fyysisesti, niin en päässy lähtemään. yks poikapuolinen kaverini (josta oon avautunukin täällä jotain) selvästi vaikuttaa minuun ja syö miulta voimia ristiriitasella käytöksellään. oon niin hukassa kaiken kans mikä liittyy häneen. en tiiä mitä miun pitäs tehdä, että tää paha olo lähtis pois D: pitäs varmaan ainakin sanoo hänelle, että tarviin hieman etäisyyttä häneen, jotta voin miettii näitä asioita rauhassa. onneks on psykologiaika torstaina, tosin sais kyllä olla aiemminkin D:

 

[KäveleväNakki]

Itelläkin on ollut jo tosi pitkään, jo kuukausia tuollainen olo, kun en enää tiedä mitä aijon tällä elämälläni tehdä, ja aijon toteuttaa erään todella suuren asian ensi kuussa, joka tuntuu niin epätodelliselta, kun en ois vielä viikko sitten uskonut että näin kävisi, mutten nyt en ala selittämään että mistä on kyse, elämän väärinpäin kääntävää kuitenkin.
Lisäks tää outo tunne on pahentunut, koska saa olla vähän vainoharhainen 24/7, kun autoin mun kaverin pakoon sieltä laitoksesta, ja mun pitää nykyään valehdella sen takia paljon monelle taholle. En yleensä saa enää yölläkään nukuttua, kun päässä pyörii vaan kaikki nää suunnitelmat, ja mikä vois mennä pieleen. Ymmärrän siis hyvin miltä tuntuu tollanen epätodellinen olo. Itekkin tunnen että voisin seota kokonaan kohta.