Ihan ymmärrettävää et tuntuu kurjalta ihastuu semmoseen henkilöön, kenen kaa ei oikeestikaan pitäis alkaa säätämään mitään. Tässä tilanteessa ihan jo siks just, et se on laitonta tehä mitään "seurustelujuttuja" alaikäsen kanssa (ja ihan hyvästäki syystä). Mut sinänsä siinä ei oo mitään pahaa tai väärää ihastua sellasiin kohteisiin, jos sitä asiaa ei yritä tosiaan saada etenemään.
Joskushan on on ihan mahollista seki, et ihastuu siks semmosiin henkilöihin keitä "ei voi saada", koska ei välttämättä oikeesti edes haluakaan mitään muuta ku sen ihastumisen tunteen ja sit sillon tämmöseen henkilöön ihastuminen on ns. turvallista. En nyt sano et kyse ois siitä tai mitään, mut ite koen et joskus ku ymmärtää vähän logiikkaa sen ihastumisen taustalla, nii se helpottaa hyväksymään ne tunteet vaikka ne ei kivoja oliskaan.
Ihminen ku ei kuitenkaan pysty ite oikein päättämään, et mitä tunteita kokee ja ketä kohtaan. Siinä mielessä kaikki tunteet on ihan hyväksyttyjä ja sallittuja. Se on vaan se, et mitä se ihminen tekee niillä tunteilla, mikä määrittää onko se ns. väärin vai ei. Tai siis jos miettii vaik semmostaki tilannetta, et joku tuntee suurta vihaa/ärsytystä jotakuta ihmistä kohtaan, niin se on täysin okei. Ei kaikista tarvii pitää, mut se on silti väärin mennä lyömään sitä tyyppiä sen takia. Ja sama ihastumisenki suhteen. Ne tunteet on täysin okei, kunhan ei just aiheuta itelleen eikä muille haittaa toimimalla niiden tunteiden mukasesti.
Ja siis se on vähän valitettavaa, et harvoin tunteista pääsee eroon sillä et sanoo itelleen että lopeta nyt sen tunteen x tunteminen (yleensä tunteiden patoominen vaan pahentaa tilannetta). Ite oon tehny silleen, et oon laittanu puhelimeen ajastimen vaikka 15 minuutiks, menny sänkyyn makaamaan ja antanu itteni tuntee kaikki ne tunteet mitä tulee ja ajatella kaikki ne ajatukset mitä tulee semmosina kun ne tulee. Ja ilman et häpeilee niitä tai et kieltäis itteensä just ajattelemasta/tuntemasta jotain asioita.
Siis esimerkiks: Jos oon vaikka tosi vihanen jolleki, nii sen sijaan et menisin heti karjumaan sille tyypille tms, niin meditoin tolleen hetken ja tosiaan ajattelen kaikki ne ajatukset ja tunnen kaikki ne tunteet mitä tunnen sitä henkilöä kohtaan. Vaikka ne ajatukset olis luokkaa et "haluun kaivaa sen silmämunat pois sen päästä ja pistää sen syömään ne ja sit haluun katkoo kaikki sen sormet ja..". Ja tiiän et se et ajattelee tommosia ajatuksia nii on tosi kauheeta ja et hyihyi ei sais.. Mut ei ne ajatukset oo mitään tekoja eikä silleen edes tarkota sitä et oikeesti haluais niin tehdä. Tolleen saa vaan tehokkaasti purettua ne tunteet, eikä niit tuu padottua ittensä sisälle siks koska kieltää itteensä ajattelemasta ja tuntemasta. Usein sit ku on saanu "riehuttua" omassa päässä ne tunteet läpi, nii sen jälkeen on paljon helpompi rauhottua siitä tunnekuohusta ja sit ehkä pystyyki ajatella silleen et "no ehkä se oli ihan ymmärrettävää et miks se sano tai teki tolleen et olin mä iteki aika tyly sille ja..".
En tiiä oliko tosta nyt yhtään apua ja et oliko kauheen sekavasti selitetty mut.. Ainaki yritin..? :'D Enkä tiiä et voiko se sit ihastumisen suhteen jopa vähän lietsoaki niitä tunteita, jos miettii hirveesti et mitä juttuja haluis sen tyypin kanssa tehä.. Mut pointti oli just se et ne tunteet on täysin fine ja et kannattaa silti hyväksyä ne tunteet ja sallia ittensä tuntee ne, vaikkein niiden mukaan voiskaan toimia. :)
