Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
3
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Keho, mielenterveys & syvälliset
höpisen ällöimeliä elämän pieniä iloja
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="teus" data-source="post: 168088" data-attributes="member: 444"><p>Nyt ihan omaksi ilokseni jauhan menemään tänne. Mikään ei oo jotekin oudompaa, kun se, että yhtäkkiä vaan löytää iteensä tilanteesta, jossa kaikki onkin vaan hyvin. Yhtäkkii ympärillä onkin ihmisiä, joita kutsuu ystäviksi ja joihin oikeesti luottaa tarpeen tullen jos meneekin kaikki reisille. Reilusti yli kahden vuoden suhde, jota ei myöskään vaihtais mihinkään. Se vaan on niin hiton outoa, kun kuulee et "hei, kyllä susta tulis ehdottomasti mun tulevien lasten kummitäti" tai et oot muuten vaan jollekkin ihan älyttömän tärkee. Enkä mä tässä valita, on vaan jotenkin hyvällä tavalla tyhjä olo, kun ei ihan oikeesti tarvii miettiä et selviikö seuraavasta koulupäivästä, tai et tuleeko musta koskaan yhtään mitään. Ei tarvii miettiä et oonko sittenkin koko loppuelämän se yksinäinen outo luuseri, jonka itsetunto on runnottu jonnekkin syvimpään maanrakoon. Voi vaan olla ihan rauhassa, tietäen että susta pidetään sellasena kun sä oot. Ja tietäen sen, että se riittää</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="teus, post: 168088, member: 444"] Nyt ihan omaksi ilokseni jauhan menemään tänne. Mikään ei oo jotekin oudompaa, kun se, että yhtäkkiä vaan löytää iteensä tilanteesta, jossa kaikki onkin vaan hyvin. Yhtäkkii ympärillä onkin ihmisiä, joita kutsuu ystäviksi ja joihin oikeesti luottaa tarpeen tullen jos meneekin kaikki reisille. Reilusti yli kahden vuoden suhde, jota ei myöskään vaihtais mihinkään. Se vaan on niin hiton outoa, kun kuulee et "hei, kyllä susta tulis ehdottomasti mun tulevien lasten kummitäti" tai et oot muuten vaan jollekkin ihan älyttömän tärkee. Enkä mä tässä valita, on vaan jotenkin hyvällä tavalla tyhjä olo, kun ei ihan oikeesti tarvii miettiä et selviikö seuraavasta koulupäivästä, tai et tuleeko musta koskaan yhtään mitään. Ei tarvii miettiä et oonko sittenkin koko loppuelämän se yksinäinen outo luuseri, jonka itsetunto on runnottu jonnekkin syvimpään maanrakoon. Voi vaan olla ihan rauhassa, tietäen että susta pidetään sellasena kun sä oot. Ja tietäen sen, että se riittää [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Keho, mielenterveys & syvälliset
höpisen ällöimeliä elämän pieniä iloja
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja