Syvälliset höpisen ällöimeliä elämän pieniä iloja

  • Keskustelun aloittaja teus
  • Aloituspäivämäärä

teus

wompwomp
Liittynyt
3.6.2021
Viestejä
75
Reaktioarvo
124
Nyt ihan omaksi ilokseni jauhan menemään tänne. Mikään ei oo jotekin oudompaa, kun se, että yhtäkkiä vaan löytää iteensä tilanteesta, jossa kaikki onkin vaan hyvin. Yhtäkkii ympärillä onkin ihmisiä, joita kutsuu ystäviksi ja joihin oikeesti luottaa tarpeen tullen jos meneekin kaikki reisille. Reilusti yli kahden vuoden suhde, jota ei myöskään vaihtais mihinkään. Se vaan on niin hiton outoa, kun kuulee et "hei, kyllä susta tulis ehdottomasti mun tulevien lasten kummitäti" tai et oot muuten vaan jollekkin ihan älyttömän tärkee. Enkä mä tässä valita, on vaan jotenkin hyvällä tavalla tyhjä olo, kun ei ihan oikeesti tarvii miettiä et selviikö seuraavasta koulupäivästä, tai et tuleeko musta koskaan yhtään mitään. Ei tarvii miettiä et oonko sittenkin koko loppuelämän se yksinäinen outo luuseri, jonka itsetunto on runnottu jonnekkin syvimpään maanrakoon. Voi vaan olla ihan rauhassa, tietäen että susta pidetään sellasena kun sä oot. Ja tietäen sen, että se riittää
 

irwikissa

Puff-lohikäärme
Liittynyt
2.2.2021
Viestejä
8,026
Reaktioarvo
5,782
Mustakin ihan hullua tämä onnellisuus. Yhtäkkiä mun kaverit haluaakin olla mun kanssa ja kyselee millon nähtäis. Yhtäkkiä onkin energiaa tehdä asioita ja harrastaa.
 
Ylös Pohja