Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="PinkkiHuppari" data-source="post: 59295" data-attributes="member: 112">Osa varmaankin on jo kuullut tai lukenut tästä olympialaisissa tapahtuneesta hevosten huonosta kohtelusta. Nykyaikaisessa viisiottelussa on siis esteratsastus osuus. Hevoset arvotaan urheilijoiden kesken ja ratsukolla on 20 minuuttia aikaa tutustua toisiinsa jonka jälkeen lähdetään yleisön eteen suorittamaan rata 120cm korkuisia esteitä. Lisäksi lähes jokainen hevonen suorittaa radan kaksi kertaa eri ratsastajan kanssa. Hullua ja enemmän, kun väärin. Kuten arvata saattaa tämähän ei mennyt niinkuin elokuvissa. Hevoset kaatuivat esteiden joukkoon, puomeja tippui vähän väliä, samoin ratsastajia ja kun hevosten psyyke ei vaan enää kestänyt yhtään enempää kieltäytyivät he liikkumasta, jolloin selostajan mukaan (joka oli koko ratsastuksesta alusta asti ihan totaalisen pihalla) ratsastaja yritti "rauhoitella" hevosta. Tämä ratsastaja siis potki ja hakkasi hevosta kaikin voimin samalla itkien, koska enne ratsastus osuutta hän oli pääsemässä mitaleille. Nämä hevosethan olivat todella kilttejä ja tekivät kaikkensa vaikka ratsastajat heiluivat ja repivät suusta ja potkivat heitä vähän väliä, mutta rajansa hevosillakin on. Kaikki tässä osuudessa oli vain väärin. Ratsastushan perustuu pääasiassa hevosen ja ihmisen väliseen luottamukseen (tai niin sen pitäisi olla). Luottamusta rakennetaan usein vuosia, samalla, kun kisoja varten treenataan ja valmistaudutaan yhtä kauan. Sitä valmistautumista ei mitenkään pysty tekemään 20 minuutissa. Vieras ihminen selässä yrittämässä antaa ohjeita voi tuntua hevosesta samalta, kun kuvittelisit itsesi vieraaseen kaupunkiin juoksemaan samalla, kun joku yrittää huutaa vieressä ohjeita jollakin aivan vieraalla kielellä mihin sinun pitää mennä ja mitä tehdä ja jos et ymmärrä hän vain huutaa kovempaa. En kuitenkaan ole ylipäätään ratsastuksen fani, varsinkaan näiden isojen kilpailuiden, vaikka niitä hevosia kohdeltaisiinkin hyvin. Hevoset eivät nauti matkustamisesta tai ympärillä meluavasta yleisöstä, se on varmasti aina stressaavaa heille. Olen nähnyt kaikissa kisoissa selkeästi jännittyneitä ja stressaantuneita hevosia, siis ihan pienissäkin kisoissa täällä Suomessa. Olen vasta viime vuosina herännyt tähän asiaan ratsastuksen eettisyydestä. Olen itsekkin ollut ratsastuskoulussa ja kisannut ja käynyt valmennuksissa vuokrahevoseni kanssa. Minua on monta kertaa käsketty kunnolla lyömään hevosta raipalla ja olen tehnyt niin. Ratsastuskouluaikoina opettaja piti minua huonona, koska en saanut pieniä poneja liikkumaan, koska niitä olisi pitänyt ensin lyödä monta kertaa raipalla. Ne ponit oli köytetty epäsopiviin kivuliaisiin varusteisiin ja kymmenet ellei sadat eri ratsastajat ratsastivat niillä viikossa, siksi ne eivät halunneet liikkua. Myös ihan arvostettu ja kokenut valmentaja on käskenyt minun lyödä hevosta raipalla, se oli se hetki, kun lopetin valmennuksissa käymisen ja kisaamisen. Olen ollut se hevosta suusta repivä, huonon tasapainon omaava heiluva perunasäkki, joka hakkaa hevosta, koska niin käskettiin tehdä. Ensimmäiset kaksi vuotta olin pieni poneja rakastava tyttö joka halusi oppia ratsastamaan ja ihmetteli miksi poneja täytyi lyödä, sitten minut saatiin aivopestyä moneksi vuodeksi siihen hommaan mukaan ja vasta hetki sitten aloin ymmärtää kuinka huonosti asiat hevospiireissä edelleen on.  Ja monissa maissa asiat on vielä huonommin eikä hevosia ymmärretä ollenkaan. Hevosen kanssa voi löytää vahvan ja kestävän yhteyden, jos joskus pysähtyy ja kuuntelee heitä ja oppii ymmärtämään niiden todella pieniä eleitä. Sitä yhteyttä ei löydä käymällä kilpailuissa tai pelkillä valmennuksilla ja ratsastusta siihen ei tarvita oikeastaan ollenkaan. Olen aika huolissani siitä kuinka suurin osa ei osaa edes tunnistaa hevosen kipua, ei edes kipuilmeitä.</blockquote>

En ole robotti