Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="irwikissa" data-source="post: 127994" data-attributes="member: 56">Tottakai saa olla iloinen tai pettynyt ja tuntea mitä tuntee mut entä jos se sun kaveri on opiskellut yhtä kauan? Tehnyt mahdollisesti jopa enemmän työtä mutta ei vain pysty. Entä jos se on pettynyt suoritukseensa vaikkei näytä sitä? Miksi sulla silloin on oikeus valittaa siitä mitä tunnet mutta sillä ei reagoida siten miltä tuntuu?Se että olin ihan tyytyväinen marikan kurssin kutoseen ei tarkota että olisin tyytyväinen kemian kurssin kutoseen. Tai että mulla ei olis tavotteena ysi tai kymppi niissä aineissa joista tykkään ja joiden eteen nään oikeesti paljon vaivaa.Lukion ja yläasteen työmäärää ja numeroita ei oikein voi verrata.Entä jos olisitte juoksukisassa kaverisi kanssa jonka kanssa olette treenanneet yhtä kauan ja yhtä paljon tai se on tehnyt jopa enemmän työtä oppiaiseen juoksemaan vaikka proteesin kanssa? Tai sillä on hoitamaton astma? Ja molemmat haluatte pärjätä. Jos sinä tulet toiseksi ja kaveri on 17. niin tottakai häntä harmittaa vaikka saattaa samalla tiedostaa ettei hänellä ollut samat mahdollisuudet. Se saattaa olla silti tosi kipeä asia jos ei vain pysty vaikka haluaa ja yrittää. Ja vaikka olis realisti.Se saattaa olla kaveriesi ainut keino reagoida kun olet tuonut ylös niille ehkä haastavan asian. Tai ehkä niitä ärsyttää yhtälailla että sä &quot;kettuilet&quot; niille niiden numeroista joten kettuilevat sitten takaisin?</blockquote>

[QUOTE="irwikissa, post: 127994, member: 56"] Tottakai saa olla iloinen tai pettynyt ja tuntea mitä tuntee mut entä jos se sun kaveri on opiskellut yhtä kauan? Tehnyt mahdollisesti jopa enemmän työtä mutta ei vain pysty. Entä jos se [B]on[/B] pettynyt suoritukseensa vaikkei näytä sitä? Miksi sulla silloin on oikeus valittaa siitä mitä tunnet mutta sillä ei reagoida siten miltä tuntuu? Se että olin ihan tyytyväinen marikan kurssin kutoseen ei tarkota että olisin tyytyväinen kemian kurssin kutoseen. Tai että mulla ei olis tavotteena ysi tai kymppi niissä aineissa joista tykkään ja joiden eteen nään oikeesti paljon vaivaa. Lukion ja yläasteen työmäärää ja numeroita ei oikein voi verrata. Entä jos olisitte juoksukisassa kaverisi kanssa jonka kanssa olette treenanneet yhtä kauan ja yhtä paljon tai se on tehnyt jopa enemmän työtä oppiaiseen juoksemaan vaikka proteesin kanssa? Tai sillä on hoitamaton astma? Ja molemmat haluatte pärjätä. Jos sinä tulet toiseksi ja kaveri on 17. niin tottakai häntä harmittaa vaikka saattaa samalla tiedostaa ettei hänellä ollut samat mahdollisuudet. Se saattaa olla silti tosi kipeä asia jos ei vain pysty vaikka haluaa ja yrittää. Ja vaikka olis realisti. Se saattaa olla kaveriesi ainut keino reagoida kun olet tuonut ylös niille ehkä haastavan asian. Tai ehkä niitä ärsyttää yhtälailla että sä "kettuilet" niille niiden numeroista joten kettuilevat sitten takaisin? [/QUOTE]

En ole robotti