Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
0
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Keho, mielenterveys & syvälliset
Eristäytyvä persoonallisuus
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="Taivaansini" data-source="post: 99492" data-attributes="member: 167"><p>Nii ne ei oikein voi nähdä sitä kehitystä, kun noita kommentteja kuulee enimmäkseen semmosilta ihmisiltä, joihin oon tutustunut vasta nyt uudessa koulussa, eikä ne tiedä, millanen olin aiemmin. D: Tai sit ne on jotain semmosii tyyppei, jotka kyllä tietää millanen olin aiemmin, mutta ei oo mun kanssa nykyään enää tekemisissä... Ja joo nyt ku sanoit sen noin niin onhan se ymmärrettävää, jos illalla on väsyneempi. D:</p><p></p><p>Joo, niimpä. Ja itekin muistan koulun alussa, kun olin tosi surullinen, koin itseni ulkopuoliseksi ja ahdisti ja suretti, kun kaikki oli niin uutta, koska en tykkää muutoksista. Ja sit istuin ruokalassa yksin, joka ei ois muuten mua haitannut, mutta se sai mut vaan ajattelemaan kaikkia niitä ikäviä ajatuksia, kun olin siinä yksin niitten kanssa ja kun kaikki muut istu jonkun kanssa niin se vaan konkretisoi sitä, kuinka yksin olin. Ruokailun jälkeen menin melkein aina vessaan lähes itkemään (mä itken tosi harvoin mutta siis menin sinne suremaan ja yritin kyllä välillä itkeä et saisin sen tunteen pois) ja rauhoittamaan itseäni.</p><p></p><p>Ja älä todellakaan ajattele noin ettet muka ansaitsisi kaveria! Todellakin ansaitset! D: Toivon todella, että myös löydät sellaisen.</p><p></p><p>Joo niin on ja sit pelkään et tyypit aattelee etten haluis puhuu niille vaikka oikeasti mä vaan en jaksa just silloin. :/ Ja joo mul on vapaa-ajalla pari hyvää kaveria ja koulussa joku kolme ihan hyvää kaveria, mutta mun pitää jutella aina myös niille muille tyypeille ketä kaikissa kouluissa ja harrastuksissa tulee nähtyä. D: Ja toisaalt jos on joku isompi porukka niin mun ei tarvii puhua niin paljoa ja voin olla enemmän hiljaa ilman et se on outoa. </p><p></p><p>Ja en mä onneks kavereilta yleensä kuulekaan tosta hiljasuudesta ja ujoudesta. Enemmänki joiltain luokkalaisilta ja rinnakkaisluokkalaisilta, mut nyt en oo onneks kuullut siitä kuukausiin.</p><p></p><p>Ja onneks noista joistain koulukavereista on nyt tullut semmosia et niitten kanssa on suht. helppo olla, mutta silti niittenkin kanssa oleminen vie jaksamista, etenkin kun niitten kanssa on niin paljon. Ja just sen takia en just nyt haluis nähä niitä milloinkaan lomilla, tai viikonloppuisin, koska uskon, että mä tarvitsen tän loman niistä, jotta voin taas olla ilosempi ja sosiaalisempi niitten seurassa, ku koulut alkaa. D: :D Ja kiitos hei tosi paljon kaikesta mitä oot nyt sanonut ja että jaksoit kirjoittaa ton koko viestin! :)<3</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="Taivaansini, post: 99492, member: 167"] Nii ne ei oikein voi nähdä sitä kehitystä, kun noita kommentteja kuulee enimmäkseen semmosilta ihmisiltä, joihin oon tutustunut vasta nyt uudessa koulussa, eikä ne tiedä, millanen olin aiemmin. D: Tai sit ne on jotain semmosii tyyppei, jotka kyllä tietää millanen olin aiemmin, mutta ei oo mun kanssa nykyään enää tekemisissä... Ja joo nyt ku sanoit sen noin niin onhan se ymmärrettävää, jos illalla on väsyneempi. D: Joo, niimpä. Ja itekin muistan koulun alussa, kun olin tosi surullinen, koin itseni ulkopuoliseksi ja ahdisti ja suretti, kun kaikki oli niin uutta, koska en tykkää muutoksista. Ja sit istuin ruokalassa yksin, joka ei ois muuten mua haitannut, mutta se sai mut vaan ajattelemaan kaikkia niitä ikäviä ajatuksia, kun olin siinä yksin niitten kanssa ja kun kaikki muut istu jonkun kanssa niin se vaan konkretisoi sitä, kuinka yksin olin. Ruokailun jälkeen menin melkein aina vessaan lähes itkemään (mä itken tosi harvoin mutta siis menin sinne suremaan ja yritin kyllä välillä itkeä et saisin sen tunteen pois) ja rauhoittamaan itseäni. Ja älä todellakaan ajattele noin ettet muka ansaitsisi kaveria! Todellakin ansaitset! D: Toivon todella, että myös löydät sellaisen. Joo niin on ja sit pelkään et tyypit aattelee etten haluis puhuu niille vaikka oikeasti mä vaan en jaksa just silloin. :/ Ja joo mul on vapaa-ajalla pari hyvää kaveria ja koulussa joku kolme ihan hyvää kaveria, mutta mun pitää jutella aina myös niille muille tyypeille ketä kaikissa kouluissa ja harrastuksissa tulee nähtyä. D: Ja toisaalt jos on joku isompi porukka niin mun ei tarvii puhua niin paljoa ja voin olla enemmän hiljaa ilman et se on outoa. Ja en mä onneks kavereilta yleensä kuulekaan tosta hiljasuudesta ja ujoudesta. Enemmänki joiltain luokkalaisilta ja rinnakkaisluokkalaisilta, mut nyt en oo onneks kuullut siitä kuukausiin. Ja onneks noista joistain koulukavereista on nyt tullut semmosia et niitten kanssa on suht. helppo olla, mutta silti niittenkin kanssa oleminen vie jaksamista, etenkin kun niitten kanssa on niin paljon. Ja just sen takia en just nyt haluis nähä niitä milloinkaan lomilla, tai viikonloppuisin, koska uskon, että mä tarvitsen tän loman niistä, jotta voin taas olla ilosempi ja sosiaalisempi niitten seurassa, ku koulut alkaa. D: :D Ja kiitos hei tosi paljon kaikesta mitä oot nyt sanonut ja että jaksoit kirjoittaa ton koko viestin! :)<3 [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Keho, mielenterveys & syvälliset
Eristäytyvä persoonallisuus
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja