Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 153939" data-attributes="member: 34">Kun on noin neljä vuotta sekasin ihmisestä ja tietää ettei siitä varmaan koskaan tule mitään ja jotenkin äh en todellakaa tiedä mut silti koko tän ajan must tuntuu etten oo pystynyt hautaamaan sitä asiaa kunnolla, vaikka en varmaa tosissaa koskaa ookaa uskonu et se olis niin.. tai ehkä oon toivonu pienesti.. en tiiä.. joka tapauksessa en oo pystynyt vaan hautaamaa tätä keissiä. Ehkä en sit kunnolla ookaan koskaan pystynyt luopuu toivosta.. ehkä jossain alitajuisesti oon aina toivonu pienesti edes.. et ehkä joskus. Tai jotain.Sitähän sekin oli kun tykkäsin siitä irl-tyypistä vähän mutta ajattelin villua ja kuitenkin jo silloin jonkin ajan kuluttua olin vaan että en pysty jättää tätä keissiä näin et en pysty tykätä jostain muusta silleen kunnolla, koska villu on villu. Äh, muistan sen tunteen. Mietin sitä yhtä jätkää, ja katoin sitä välillä, ja se oli niiku sellast pientä D: mut muistan sen tunteen sillon just. Jotenkin mä vaan... Ajattelin ettei se oo villu. 😭 ajattelin sitä jatkuvasti ainakin sen pari kuukautta siinä enemmän, ja sit myöhemminkin pienesti, kunnes taas myöhemmin roihahti uudestaan, ja tätä se on ollutkin se neljä vuotta. Roihahtelee ja sitten taas vähän sammuu joksikin aikaa mutta silloinkin se yleensä pienesti on ollut mutta taka-alalla.En mä tiedä saakeli.Mutta mua auttaa se ajatus etten oo ainut joka on ihastunu enkä oo ainut joka kokee tällästä ja niiku siis nii. En oo lähellekään ainut. Tälläkin hetkellä maailmassa on niin paljon muitakin joiden sydän on rikki.</blockquote>

[QUOTE="qualitymonkey, post: 153939, member: 34"] Kun on noin neljä vuotta sekasin ihmisestä ja tietää ettei siitä varmaan koskaan tule mitään ja jotenkin äh en todellakaa tiedä mut silti koko tän ajan must tuntuu etten oo pystynyt hautaamaan sitä asiaa kunnolla, vaikka en varmaa tosissaa koskaa ookaa uskonu et se olis niin.. tai ehkä oon toivonu pienesti.. en tiiä.. joka tapauksessa en oo pystynyt vaan hautaamaa tätä keissiä. Ehkä en sit kunnolla ookaan koskaan pystynyt luopuu toivosta.. ehkä jossain alitajuisesti oon aina toivonu pienesti edes.. et ehkä joskus. Tai jotain. Sitähän sekin oli kun tykkäsin siitä irl-tyypistä vähän mutta ajattelin villua ja kuitenkin jo silloin jonkin ajan kuluttua olin vaan että en pysty jättää tätä keissiä näin et en pysty tykätä jostain muusta silleen kunnolla, koska villu on villu. Äh, muistan sen tunteen. Mietin sitä yhtä jätkää, ja katoin sitä välillä, ja se oli niiku sellast pientä D: mut muistan sen tunteen sillon just. Jotenkin mä vaan... Ajattelin ettei se oo villu. 😭 ajattelin sitä jatkuvasti ainakin sen pari kuukautta siinä enemmän, ja sit myöhemminkin pienesti, kunnes taas myöhemmin roihahti uudestaan, ja tätä se on ollutkin se neljä vuotta. Roihahtelee ja sitten taas vähän sammuu joksikin aikaa mutta silloinkin se yleensä pienesti on ollut mutta taka-alalla. En mä tiedä saakeli. Mutta mua auttaa se ajatus etten oo ainut joka on ihastunu enkä oo ainut joka kokee tällästä ja niiku siis nii. En oo lähellekään ainut. Tälläkin hetkellä maailmassa on niin paljon muitakin joiden sydän on rikki. [/QUOTE]

En ole robotti