Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 148095" data-attributes="member: 34">Enää mun aivot ei enää varmaan ees taipuis siihen mitä tein joskus ehk 7-17-vuotiaana. Se oli jotaki just sellasta että vaihtelin niitä tapoja millä päätin asiat. Ensin saatoin päättää vaik joistain sanoista jossain kirjassa et mitä teen. Et mun toiminta tuli jotenkin sieltä sitten. Sit aina välillä vaihtelin niitä, seuraavaks saatoin päättää osottamalla vaikka randomisti jonnekin ja se ei tarvinnut siis olla mikään tietty esine vaan silleen että jos ajattelin siinä jotain et mitä teen seuraavaks niin sit se oli niin. Et jos vaik osotin vaa jonneki iha minne vaa (tietysti se oli sellast huomaamatonta yleensä et sellane pieni liike mitä muut ei noteeraa mitenkään) ja se sattui osottaa vaik seinään ni se vaa oli sellaine et saatoin siin samalla ajatella vaik et ok nyt meen nukkumaa. Tai siis tähän tyyliin. Mut et siin vaa piti olla se osottaminen mukana siin päätöksenteossa ns. Sit mitä kaikkee niit olikaa, kans sellanen tais joskus olla er KUULEMISTANI sanoista (eli ei kirjasta vaikka vaan kuulemistani, vaikka telkkarist tai mitä mun perheenjäsenet sanoo) keksin jotain mitä seuraavaksi teen. Mutta siis tärkeä pointti: tää ei todellakaan ollut mitään mitä tein vaan joskus vaan ELIN NÄIN. koulussakin muistan kun aina piti olla kartalla siit mitä seuraavaksi teen ja vetelin niitä asioita millon mistäkin. Joskus saatto olla esim "oota vaa et tää tunti loppuu ei sen kummempaa" tai jotaki. Sitte aina sen jälkeen piti keksii seuraava asia. Se oli ihan mun perus elämää, niin mä elin. Eli tää oli niiku se mist lähettiin ja vieläkin mietin usein et mitä jos toi oli sittenkin se oikein oleva asia? 2015 sen lopetin sen ison kriisin myötä. Tää oli tää ku istuin saunassa ja tuntui ihan kamalalta. Ku en ikinä sit tienny oliks toi oikein vai mitä mun oikein pitäiskään tehdä. Tietysti totuin siihen ja siitä tuli se mitä pitää tehdä, mut kai se aina oli silti sellanen (tai ainakin välillä) et en tiedä...... Et mitä tehdä silti. Ainakin 2010 ja 2015 just oli ne isot kriisit. Se ei todellakaan ollu yhtään kivaa. Eikä oo vieläkään :) Nii... Ja nyt sit teen näin että vaa...  No okei lyhyesti sanottuna oon ihan hukassa. En tiiä yhtään mitä teen eikä tää oo vieläkään yhtään kivaa.En voi uskoa että ajattelen edelleen samoja asioita kun 2010 syksyllä kun olin yhessä paikassa käymässä. Muistan sen niin elävästi. Olin niin ongelmissa silloin, ajattelin näitä asioita siinä samalla kun shoppailin jotain ja niiku samalla elämä meni eteenpäin ja olin kamun kaa ja pystyin nauttii siit shoppailusta yms kaikesta ja oli jotenki ihana sellanen ilma ulkona ja kaikkee, mut silti mietin vaa näitä asioita. Ihan samoja ku nytkin. Yritin keksiä ratkaisua siihen yhteen ja samaan ongelmaan. En ymmärrä miten se voi edelleen olla sama ongelma :D niinpä uskon että se tulee olee aina. Se on mun elämän punainen lanka joka pysyy kaiken läpi.Ja oikeesti tuntuu ettei tosta 2010 ole edes kauan aikaa. Kiva nykyisin löytää niit korui mitä sillon just ostin sieltä 🥴 tulee muistot mieleen. Käytin välillä tos öö keväällä sitä yhtä kaulakoruu minkä sillon ostin niin se on vaan niin hauskaa ajatella kuinka en oo päässyt eteenpäin siitä tippaakaan.:')Joooo taidan olla vammainen henkilö selvästi."Vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa."En ymmärrä tota täysin mutta kai se on henkinen vamma niin enkös mä sit oo ja enhän mä missään töissäkään ole ja turha kuvitella että ikinä tuun olee. Mut en siis tajua tota lausetta kyllä juuri ollenkaan :DDDD mutta joo henkinen vamma on ja en osallistu yhteiskuntaan tai jotain. Emt. Vammainen mikä vammainen joka tapauksessa, kiinnosta mitkään vitun määritelmät kun jokainen näkee kuinka vammaista tämmöinen touhu on :D mutta se on mun elämä.Eikä se kuulkaas siitä mihinkään muutuMietin samoja asioita yhä ja nii joten.En vieläkään tiedä teenkö nyt impulssien mukaan vai :') toisaalta se miten ennen tein.... Toisaalta ei mikään niistä..... Toisaalta en oikein voi tehdä mitään............. Toisaalta en tiedä mitä mun pitää tehdä... Hei :))) mitä mun pitää tehdä hei :)))))))) harmi kun kukaan ei sitä voi kertoa:))))))))))))))))))))))))) aikamoinen vamma kyllä selkeästi.Niin siks en nytkään voi tehdä mitään:)En koskaan löydä vastausta :)Paskaa :)Haluun tappaa itteni:)Mitä muutakaan tekisin ja millä perusteella:) toisaalta millä perusteella tappaisin itteni. Millä perusteella kirjoitan nyt. Millä perusteella syön, jos nyt vaikka söisin. Miks teen niin? Mitä pitää tehä? Mitä mun pitää tehä? Mikä se on? Ei sellasta oo? Tai on? Tai ei? Niinpä jäljelle ei jää mitään muuta kuin: en tiedä.Silti mun pakko niitä impulsseja jotenki seurata koska niin mun aivot menee enkä osaa muuta eikä kiinnostakaan. Tässä vaiheessa mua ei kiinnosta elämässä mikään joten meni se oikein tai väärin niin en välitä. Kiva kun piti jättää sellainen asia taakse joka oli kaikista tärkeintä elämässä mulle. Mutta kun siltä loppu merkitys koska se ei tuntunut enää siltä oikealta asialta mitä piti tehdä.Lisäksi mult katoo ajatus joten en ees pysty miettii tätä asiaa. Niinpä en välitä enää mistään. Mut periaatteessa vaa sit teen jotain. En mä oikein tiiä. En mä mitään sen kummempaa saa aikaan. Oon kotona ja teen jotain vaa aina. Turha elämä mutta siis enpähä ainakaa tapa itteeni. Periaatteessa kaiken PITÄIS olla ihan sama, mut voin olla väärässäkin. Eikä tätä auta ajatella koska en tiiä. Ei oo mitään. Ei oo eees tätä ongelmaa koska ei oo mitään. Jos ei oo mitään ei oo ongelmaakaan. Jne. Kaikki on silloin pelkästään positiivista eikö.</blockquote>

En ole robotti