Vastaa keskusteluun

Viesti: <blockquote data-quote="Hydrangea" data-source="post: 149510" data-attributes="member: 1766">Kaikki alkoi kun hän muutti mun naapuriini kesällä 2022. Hän on 20, mä kymmenisen vuotta vanhempi. Mun siskolla on selvästi jotain mielenterveysongelmia, mutta mielestäni sekään ei oikeuta hänen käytöstään. Mun sisko alkoi pyöriä meillä muuttonsa jälkeen lähes päivittäin. Olin raskaana, meillä oli koiranpentu ja kärsin tosi pahasta raskauspahoinvoinnista, minkä lisäksi mulla on edelleen kesken opinnot yliopistolla. Monesti hän sanoi tulevansa auttamaan, mutta todellisuudessa hän jumitti meidän sohvalle tuntikausiksi tuijottamaan puhelintaan ja valittamaan siitä mikä kaikki hänen elämässään on päin helvettiä ja miten hän vain haluaa kuolla. Mä jäin tosi pahasti opinnoissa jälkeen ja jouduin vielä viimeisillään raskaanakin tekemään tenttejä. Siitä huolimatta että hän kuppasi meillä niin hän ei mun mieheni ollessa kotona edes tervehtinyt tätä ja tämän pois ollessa heitti tästä tosi ilkeää vitsiä "läpäl lol".Välillä hän kävi kyllä kaupassa mun puolestani. Mä olen itse maksanut hänelle ties mitä, ostanut lahjaks tavaroita, vienyt leffaan ja antanut syödä meillä ilmaiseksi vuosien ajan kun hän oli nuorempi. Mulle alkoi armoton vittuilu ja nurina jos maksoin vahingossa sentin liian vähän ostoksistani tai maksua ei kuulunut sillä sekunnilla kun ostosten hinta tuli viestillä. Rahapulasta ei ole kiinni, neidillä on tälläkin hetkellä säästötilillä hirveät summat.Kaiken huippu alkoi ihan mun loppuraskaudessa. Hän oli jo aiemmin tehnyt tosi usein oharit, koska tulikin jotain muuta. Mun kaverit olisivat halunneet järjestää mulle baby showerit, mut hän otti vastuun niiden järjestämisestä koska tykkää mm leipoa ja järjestää kaikkea tekemistä muille. Kuukausi ennen mun laskettua aikaa hän ilmoitti että hän on sopinut niin paljon muuta, että ei hän mitään ehdi järjestää, vittu sori. Hän tiesi ihan hyvin, että tää jää mun ainoaksi lapsekseni ja kukaan muukaan ei enää siinä vaiheessa pystynyt alkaa järjestää niitä. Jäipä sit kokematta.Mun mies toivoi että mun siskosta tehtäisiin lapsen kummi ja kerroin tästä myös hänelle. Lapsen syntymän jälkeen hän alkoi haukkua myös lasta, ihan päin naamaakin, miten ällöttävä ipana se on ja hän ei halua siihen koskea. Vaikka vauva ei ehkä ymmärräkään, niin mulle tuosta tulee ihan hirveä olo että se pitää vielä sanoa sille, ihan kuin jo mulle asian toteaminen ei olisi tarpeeksi paha. Vauva oli parin viikon ikäinen niin tää nauro meillä jollekin "vauva seinään" -jutuille ja vielä mun miehenikin kuullen. Mun siskoni on itsekeskeinen, ilkeä ja nuuka ruikuttaja ja haluaisin nyt tietää miten hoidan välien katkaisun, kun tuo nyt muutenkin valittaa olevansa niin yksinäinen ja masentunut. Äiti sanoo että tuo kuuluu nyt tuohon ikään, mutta en siitä huolimatta enää näe siskossani ja hänen seurassaan mitään hyvää.</blockquote>

En ole robotti