Suhteet En jaksa enää sitä et joudun koko ajan torjumaan ihmisiä

[qualitymonkey]

Ei nyt silleen koko ajan mut kuitenkin tuntuu että aika jatkuvasti. Alan oikeesti vakavasti harkitsemaan sitä että pistän jonkun lapun otsaan että älä vittu iske jos et o joku julkkis tai jotain. Tosin ehkä muutama poikkeus tähän on. Ei jotenkin uskois että on näin raskasta joutua koko ajan jankkaamaan ihmisille että "mä en vittu tykkää susta" mut kyl se vaa on. Esim viimeks jouduin vääntää rautalangasta taas kerran ex-säädölleni kuinka mulla ei oo tunteen hiventäkään sitä kohtaan jäljellä enää. Jos koskaan olikaan. Tosi kiva siinä sitten yrittää melkeen pidätellä itkua ja selittää että kun en vaan tykkää niin en tykkää.

Ex-säätö kuulostaa hirveeltä liiottelulta mut en tiedä mikskä muuks sitä sanoisin. Mutjoo. Kaikki tää saa mut vaa tuntee itteni entistä erilaisemmaks ku mulla yleensä pääsääntöisesti ei vaan herää tunteita irl-ihmisiin. Kuten sanoin, poikkeuksia on. Mut oikeesti tuntuu ihan paskalta. Mä inhoon sitä et kaikki "hoputtaa" mua seurustelemaan. Mä ite vittu tiedän että mikä mun oma tilanne on ja se on vittu ihan erilainen ku muilla. Et jos siitä lähetään. Turha yrittää työntää mua jonkun random tyypin syliin jota kohtaa mul ei oo tunteita eikä tuukaan. Muistan kuinka helvetilliselt vankilalt seki jo tuntu ku säädin sen yhen kaa. Se oli ihan kauheeta. Must tuntu et oon oikeest jumissa semmoses ihmises kehen en oo tippaakaan ihastunu. Ja silt must tuntuu melkein kaikkia irl-tyyppejä kohtaa et mä en oikeesti jaksa tätä enää. En mä jaksa enää yrittää selittää kavereille silleen että ne ymmärtäis. Jos ei ne kerran tajuu ni sit ne ei tajuu. Jos kuulen viel kerranki et "sun pitää löytää joku jätkä" ni en oikeesti kestä enää. Oon niin vitun loppu tähän kaikkeen. Miksei ihmiset voi vaan hyväksyä että mä tykkään niistä keistä mä tykkään ja siihen se jää? Oikeesti en pysty olla itkemättä oon niin pohjattoman surullinen tälläki vitu hetkellä.

Enkä jaksa enää kuunnella kertaakaan mitään "ooksä tinderissä?" Tai jotain. Vittu se paikka on ihan turha mulle yrittäis nyt jo ymmärtää. Emmä jaksa koko ajan selittää että mä nyt oon tämmönen paskakasa ja sillä hyvä. Kaikki tää saa mut vaa inhoomaa itteeni enemmän. Tuntuu et kaikki yrittää muuttaa mua. Vaikka ei mua voi muuttaa enkä mä halua että mua yritetään muuttaa, niiku en kelpais sellasena ku oon. Vittu. Mä tykkään julkkiksista (yleensä) ja sillä hyvä. Kiitos, näkemiin, i'm done.

 

[qualitymonkey]

Niin ahdistavaa jos ihan koko ajan puhuit sitte kenen kanssa vaan niin tulee aina vaan nää samat asiat esille mikä johtaa siihen että tunnen koko ajan niiku mussa ois jotain pielessä. Ihan vitun raskasta en oikeesti jaksa enää mitään. Mikä siin on niin vitun vaikea tajuta että mulla on omat ihastukseni ja ne nyt on semmosia ku ne on. Ja on epätodennäköistä että rakastuisin irl-tyyppeihin ainakaan niiku useasti. Sillon tällön niitä on mutta pääpaino on aina julkkiksissa yleensä ja niin se on ollu periaatteessa ihan aina. En tajuu miks mun pitää aina selittää kaikki muille. Niiku antakaa mun vaa olla. Vittu ku on näköjään muutenki joku ihan älytön masennustila päällä.