Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 43714" data-attributes="member: 34"><p>En tiedä onko tämä oikeasti se kaikista hirvein hetki, mutta en jotenkin keksi nyt oikein muutakaan. Joka tapauksessa aivan kamalalta se tuntui ja tuntuu edelleen. Yleensäkin muutama viime päivä, mutta ehkä yksittäisenä hetkenä se kun tässä yks yö itkin niin paljon ja en oikeasti edes ollut aiemmin tajunnut miten paljon voi sattua. Sitä on iha semi vaikee kuvailla. Mut siis kuuntelin muistaakseni jotain cimorellin you're worth it ja itkin ihan helvetisti ja jos joku ois nähny mut nii näytin varmaa silt et teen kirjaimellisesti kuolemaa. Viha itteeni kohtaan oli todella intense, löin itteeni, mietin kaikkea itsetuhoista, en pystynyt uskomaan että oon hyvä (en pysty kyl vielkää), mietin kuumeisesti että soitanko kriisipuhelimeen vai mitä teen, en kuitenkaan uskaltanut, mietin että miten tappaisin itteni, yritin nukkua, en pystynyt, itkin vaan lisää ja lisää. En osaa edes selittää miten paljon mua sattui, enkä oikein edes tiedä mikä se syy oli, jotenki vaa viha, syyllisyys, häpeä, epätoivo kasvoi niin pahaks. Yritin kaikin keinoin, pakkomielteisesti, estää itseäni tuntemasta mitään ketään ihastustani kohtaan koska mulla oli ja on vieläkin sellanen olo että en todellakaan saa olla rakastunu yhtää kehenkään ja teen kaiken väärin. Ei tuota oikein voi edes selittää mutta juu. Ja tosiaan kuten todettu en oo toipunut vieläkään. Edelleen jatkuvasti paha olo ja itken joka päivä. Tää on jatkunut nyt siis maanantaista asti.</p></blockquote><p></p>

[QUOTE="qualitymonkey, post: 43714, member: 34"] En tiedä onko tämä oikeasti se kaikista hirvein hetki, mutta en jotenkin keksi nyt oikein muutakaan. Joka tapauksessa aivan kamalalta se tuntui ja tuntuu edelleen. Yleensäkin muutama viime päivä, mutta ehkä yksittäisenä hetkenä se kun tässä yks yö itkin niin paljon ja en oikeasti edes ollut aiemmin tajunnut miten paljon voi sattua. Sitä on iha semi vaikee kuvailla. Mut siis kuuntelin muistaakseni jotain cimorellin you're worth it ja itkin ihan helvetisti ja jos joku ois nähny mut nii näytin varmaa silt et teen kirjaimellisesti kuolemaa. Viha itteeni kohtaan oli todella intense, löin itteeni, mietin kaikkea itsetuhoista, en pystynyt uskomaan että oon hyvä (en pysty kyl vielkää), mietin kuumeisesti että soitanko kriisipuhelimeen vai mitä teen, en kuitenkaan uskaltanut, mietin että miten tappaisin itteni, yritin nukkua, en pystynyt, itkin vaan lisää ja lisää. En osaa edes selittää miten paljon mua sattui, enkä oikein edes tiedä mikä se syy oli, jotenki vaa viha, syyllisyys, häpeä, epätoivo kasvoi niin pahaks. Yritin kaikin keinoin, pakkomielteisesti, estää itseäni tuntemasta mitään ketään ihastustani kohtaan koska mulla oli ja on vieläkin sellanen olo että en todellakaan saa olla rakastunu yhtää kehenkään ja teen kaiken väärin. Ei tuota oikein voi edes selittää mutta juu. Ja tosiaan kuten todettu en oo toipunut vieläkään. Edelleen jatkuvasti paha olo ja itken joka päivä. Tää on jatkunut nyt siis maanantaista asti. [/QUOTE]

En ole robotti