Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
0
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Elämänkokemus
Elämäsi pysäyttävin / hirvein / pelottavin hetki?
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="taivaantuulia" data-source="post: 34337" data-attributes="member: 136"><p>Itellä ei oo oikeestaan mitään semmosta tiettyä hetkeä, vaan ennemminkin yks todella vaikea ja pelottava ajanjakso elämässä. Se sijottuu viime vuoteen, syys,- loka,- marras- ja joulukuulle.</p><p>Aloin käyttää syksyllä masennuslääkettä, joka ei todellakaan sopinu miulle, koska aiheutti aivan mielettömän kovaa, lamaannuttavaa väsymystä.</p><p>Tunsin olevani jatkuvasti pelkkä väsynyt rätti, suoraan jostain zombielokuvasta.</p><p>Haukottelin useita kertoja päivässä enkä usein päässy aamusin kouluun, vaan oli pakko jäädä nukkumaan kun väsymys otti kaiken vallan vaikka miten taistelin sitä vastaan.</p><p>Lääke aiheutti kovaa huimausta, tasapainon heikkenemistä yms., jotka myös vaikutti siihen etten käyny koulussa kovin paljoo, koska pelkäsin että huimausta tapahtuu sielläkin. Välillä jouduin siis kirjaimellisesti kaatumaan johonki sänkyyn tai sohvaan, mennä lattialle makaamaan tai kyykkyyn, koska en kertakaikkiaan pysyny pystyssä ja miulla vaan sumeni ihan täysin.</p><p>Oon myös melko varma, että kuulin kerran jopa ääniä päässäni D:</p><p>Olin nuo neljä kuukautta täysin varma että mie kuolen, joko a) teen itelleni jotain tai b) kuolen sen lääkkeen aiheuttamiin sivuvaikutuksiin. Luulin jopa että siihen väsymykseen voi kuolla, joka ei tietenkään oo mahdollista, mutta se oli niin älyttömän vahvaa että pidin kyseistä vaihtoehtoa realistisena.</p><p>Sain myös elämäni pahimman paniikkikohtauksen, ja sillon kyllä tuli kaikista vahvin tunne siitä, etten voi selvitä hengissä. Lisäks muistan että kuormituin (ja kuormitun edelleen) tosi helposti, esim. kaikki voimakkaat äänet on karmeita.</p><p>Oon vieläpä kuuloaistiyliherkkä + ahdistus siihen päälle, niin... joku tuolin narahdus voi saada miut jo ahdistumaan, vaikka ei olekaan kova ääni D:</p><p>Miulla oli sillon ja on edelleen koulun kans tosi paljon ongelmia siinä mielessä, että en pysty käymään sitä kunnolla. Nyt en oo pystyny tekemään kouluhommia yli kahteen viikkoon masennuksen (keskivaikea) ja täydellisen uupumuksen takia, sillon pystyin kouluun vielä jotenkuten mutta tuntu kyllä todellakin pakkopullalta.</p><p>Oon tosi tunnollinen ihminen joka haluu tehä asiat hyvin, niin voitte vaan kuvitella kuinka pahalta se tuntuu ettei kykene opiskelemaan D: Pahinta on se, että pienikin opiskelu saa miut tällä hetkellä sekoomaan ja pää menee jumiin koulusta. Täysi irtiotto on tehny todella paljon hyvää mielelle.</p><p></p><p>Kuten tuossa tuli ilmi niin tosiaan edelleen on vaikeeta, mutta nyt kun se lääke ei oo sotkemassa oloa niin vointi on siinä mielessä parempi. Ja kyllä tän kaiken prässin jälkeen minkä läpi oon menny, on ehdottomasti tullu älyttyä yks asia: oon aika helvetin vahva tyttö, ja tää kaikki skeida on opettanu miulle paljon.</p><p></p><p>Syy miksi jaoin osan tarinastani on se, että haluun auttaa muita tän kautta antamalla vertaistukea. Ehkä tästä voi tulla itellekin jotain hyvää.</p><p>Ja haluun tähän loppuun sanoo, että miun sympatiat ja empatiat menee teille joiden mielenterveys on paskana tai jotka muuten voitte huonosti. Isot voimahalit ihan jokaselle teistä, ootte mielettömän vahvoja ja hienoja ihmisiä!💗</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="taivaantuulia, post: 34337, member: 136"] Itellä ei oo oikeestaan mitään semmosta tiettyä hetkeä, vaan ennemminkin yks todella vaikea ja pelottava ajanjakso elämässä. Se sijottuu viime vuoteen, syys,- loka,- marras- ja joulukuulle. Aloin käyttää syksyllä masennuslääkettä, joka ei todellakaan sopinu miulle, koska aiheutti aivan mielettömän kovaa, lamaannuttavaa väsymystä. Tunsin olevani jatkuvasti pelkkä väsynyt rätti, suoraan jostain zombielokuvasta. Haukottelin useita kertoja päivässä enkä usein päässy aamusin kouluun, vaan oli pakko jäädä nukkumaan kun väsymys otti kaiken vallan vaikka miten taistelin sitä vastaan. Lääke aiheutti kovaa huimausta, tasapainon heikkenemistä yms., jotka myös vaikutti siihen etten käyny koulussa kovin paljoo, koska pelkäsin että huimausta tapahtuu sielläkin. Välillä jouduin siis kirjaimellisesti kaatumaan johonki sänkyyn tai sohvaan, mennä lattialle makaamaan tai kyykkyyn, koska en kertakaikkiaan pysyny pystyssä ja miulla vaan sumeni ihan täysin. Oon myös melko varma, että kuulin kerran jopa ääniä päässäni D: Olin nuo neljä kuukautta täysin varma että mie kuolen, joko a) teen itelleni jotain tai b) kuolen sen lääkkeen aiheuttamiin sivuvaikutuksiin. Luulin jopa että siihen väsymykseen voi kuolla, joka ei tietenkään oo mahdollista, mutta se oli niin älyttömän vahvaa että pidin kyseistä vaihtoehtoa realistisena. Sain myös elämäni pahimman paniikkikohtauksen, ja sillon kyllä tuli kaikista vahvin tunne siitä, etten voi selvitä hengissä. Lisäks muistan että kuormituin (ja kuormitun edelleen) tosi helposti, esim. kaikki voimakkaat äänet on karmeita. Oon vieläpä kuuloaistiyliherkkä + ahdistus siihen päälle, niin... joku tuolin narahdus voi saada miut jo ahdistumaan, vaikka ei olekaan kova ääni D: Miulla oli sillon ja on edelleen koulun kans tosi paljon ongelmia siinä mielessä, että en pysty käymään sitä kunnolla. Nyt en oo pystyny tekemään kouluhommia yli kahteen viikkoon masennuksen (keskivaikea) ja täydellisen uupumuksen takia, sillon pystyin kouluun vielä jotenkuten mutta tuntu kyllä todellakin pakkopullalta. Oon tosi tunnollinen ihminen joka haluu tehä asiat hyvin, niin voitte vaan kuvitella kuinka pahalta se tuntuu ettei kykene opiskelemaan D: Pahinta on se, että pienikin opiskelu saa miut tällä hetkellä sekoomaan ja pää menee jumiin koulusta. Täysi irtiotto on tehny todella paljon hyvää mielelle. Kuten tuossa tuli ilmi niin tosiaan edelleen on vaikeeta, mutta nyt kun se lääke ei oo sotkemassa oloa niin vointi on siinä mielessä parempi. Ja kyllä tän kaiken prässin jälkeen minkä läpi oon menny, on ehdottomasti tullu älyttyä yks asia: oon aika helvetin vahva tyttö, ja tää kaikki skeida on opettanu miulle paljon. Syy miksi jaoin osan tarinastani on se, että haluun auttaa muita tän kautta antamalla vertaistukea. Ehkä tästä voi tulla itellekin jotain hyvää. Ja haluun tähän loppuun sanoo, että miun sympatiat ja empatiat menee teille joiden mielenterveys on paskana tai jotka muuten voitte huonosti. Isot voimahalit ihan jokaselle teistä, ootte mielettömän vahvoja ja hienoja ihmisiä!💗 [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Elämänkokemus
Elämäsi pysäyttävin / hirvein / pelottavin hetki?
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja