Etusivu
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Jäsenet
Paikalla nyt
Uudet profiiliviestit
Etsi profiiliviestejä
Chat
0
Kirjaudu
Rekisteröidy
Uutta
Etsi
Etsi
Etsi vain otsikoista
Tekijän:
Uudet viestit
Etsi foorumeilta
Valikko
Kirjaudu
Rekisteröidy
Lataa app
Asenna
Etusivu
Keskustelut
Viihde & vapaa-aika
Biisit jotka kaikki tappaa mua enemmän tai vähemmän
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
You are using an out of date browser. It may not display this or other websites correctly.
You should upgrade or use an
alternative browser
.
Vastaa keskusteluun
Viesti
<blockquote data-quote="qualitymonkey" data-source="post: 77912" data-attributes="member: 34"><p>Joo no mitä vittua</p><p></p><p>Mitä vitun vittua oikeesti. Siis miten mä rakastan tota idioottia niin paljon. Siis niin paljon. Tää ei oo ees mahollista enää. Vittu miten kaikki voi ahistaa näin paljon. Tuntuu että ainakin tää koko lokakuu on ollu sellasta että mua ahistaa aina vaan enemmän. Enemmän ja enemmän ja enemmän. En tiedä onko syysmasennus. Mut aivan järkyttävän paha olo jatkuvasti.</p><p></p><p>MUTTA. nää biisit on maailman rauhottavimpia biisejä:</p><p>[MEDIA=spotify]track/0vzSAyinyA619ZbrOaAi04[/MEDIA]</p><p></p><p>[MEDIA=spotify]track/6suYoN4gFkanqOBn5yRnJC[/MEDIA]</p><p></p><p>[MEDIA=spotify]track/0SlpFHdk4UHBDzCEoXzy14[/MEDIA]</p><p></p><p>[MEDIA=spotify]track/6U2bhONwFgYbdcYi33dAl3[/MEDIA]</p><p></p><p>Toisaalta tuo oasiksen biisi on sinänsä ei-rauhottava koska noel ja liam mutta muuten se on ihan vitun lohduttava/rauhottava biisi jotenki en ees tiiä mutta joo silti vähän ahistavaa eHKÄ. Steal my love taas on siitä rauhottava kun se muistuttaa mua... En ees tiiä jarpist kai ni sit tavallaan pystyn ankkuroida mun ajatukset johonkin ku tuntuu että koko maailma vaa hävii ympäriltä (derealisaatio??) Ni pystyn jotenki ajatella et hei et nyt ollaan niiku todellisuudessa kiinni ja silleen. Jotenki tollaset biisir auttaa mua i guess.</p><p></p><p>Sit toi boys will be bugs on vaa nii rauhottava melodia tai en tiiä jotenki ihana ja silti kamala D: oon liian herkkä tämmöseen musiikkiiiiiinnnnnnnn</p><p></p><p>Ja no pahanilmanlinnut on ihan ajsjdjddjdkdkdkdksldlsksksksk rääääääääh tarviiks sanoo enempää mutta on se silleen lohduttava biisi mutta silti niin AHISTAVA eiiii en tykkää</p><p></p><p>Aaaa siis kiva kun nää kaikki tulee olee sellasia mitä kuuntelen joskus vuoden päästä ja valitan taas siitä kuinka "näist tulee mieleen lokakuu 2021 😭😭😭😭" vittu iha varmana. Tai tuo oasiksen biisi ehkä enemmän syyskuun juttuja mut kuitenki. Toisaalta keväänkin. Miten sen nyt ottaa.</p><p></p><p>Aaaaaaaaaa 😭 liikaa. Liikaaaaa liikaaaaaaaaaaaaaaaaaa varsinkin jarp ja no muutkin esim TIMO 😑 kaikki</p><p></p><p>Toi derealisaatio on muute oikeesti ihan mitä vittuu keissi koska en ees tiiä onko tää derealisaatioo mutya just sellane tunne et jotenki koko maailma vaa hävii tai jotenki katoo ja mikään ei oo niinku luulen ja kaikki tuntuu vieraalta? Sit luin viel et tollaset epätodellisuuden tuntemukset (ja outouden tuntemukset kehoo kohtaan) voi liittyy dysforiaan ja mä en edelleenkään tiedä onko mulla dysforiaa mutta joka tapauksessa en tiiä. En ees aio transitioitua (enkä edes varsinaisesti oo transmies) mutta välillä kans mietin että voiko silti osa näistä asioista olla oikeesti dysforiaa. Tai sitten se ei liity tähän mitenkään. Jonkin sortin bigender mun on pakko olla varmaan. Kai. Mutta sitä en tiedä että liittyykö toi asia sit taas tähän vierauden kokemukseen. Mun mielestä kokonaisuudessaan mulla on ihan hyvä olla mun kehossa mutta sitten taas kuitenkaan en ihan tiiä. Ja että onko tää itsetunto-ongelmia vai sukupuoleen liittyvää. Vai jotain muuta. Siis mitä vittua tää onnnnnn kaikki</p><p></p><p>Saan ainakin vitusti euforiaa ja oon onnellinen jos mua luullaan mieheks (eipä sitä kyllä nyt oo tapahtunut varmaa lapsuuden jälkeen, johtuisko tisseistä) joten jotain tässä kuitenkin nyt on varmana. Mut kyllä toisaalta mua hämää se että olinko onnellinen siitä vaan siks että olin ylpee siitä että oon "maskuliininen nainen" vai onko tässä kyse bigenderiydestä. Joko se johtu siitä että koen olevani (myös) mies tai sitten se johtu vaan siitä että oon ja olin ylpee mun maskuliinisesta vaatetyylistä. Mene ja tiedä. </p><p>Toisaalta jotenki ei luulis pelkän tyylin tms olevan näin iso asia. Niin luulis et kyse olis sillon oikeesti sukupuoli-identiteetistä. Tai no jaa-a. Mut jotenkin se vaa vaikuttais silt et kyse on ennemminkin siitä koska miks mulle olis näin iso juttu tää muute ja sitä paitsi jos mul on dysforiaa ni ehhhhh??? Mut en oo varma onkse vai mitä se on ku mä en ymmärrä näitä tunteita en sitten yhtään. Siis mä katon kateellisena transmiesten transitiokuvii mut silti mua hirvittää et jos mä ite tekisin niin koska mun mielestä se ei silti oo mua varten se prosessi ja tekisin virheen jos lähtisin siihen. Mut silti must vaan tuntuu joskus että haluun ja välillä taas ei.</p><p></p><p>Joops mutta kaikki on kyllä niin perseestä. Toisaalta ehkä mä alan nyt vähän hyväksyä sitä että oon probably bigender. Tuntuu niiku alkaisin tajuumaa asioita, mietin näit kaikkii merkkei ja tällee. Mut sit .. muistanko nää merkit väärin. Ehkä.</p></blockquote><p></p>
[QUOTE="qualitymonkey, post: 77912, member: 34"] Joo no mitä vittua Mitä vitun vittua oikeesti. Siis miten mä rakastan tota idioottia niin paljon. Siis niin paljon. Tää ei oo ees mahollista enää. Vittu miten kaikki voi ahistaa näin paljon. Tuntuu että ainakin tää koko lokakuu on ollu sellasta että mua ahistaa aina vaan enemmän. Enemmän ja enemmän ja enemmän. En tiedä onko syysmasennus. Mut aivan järkyttävän paha olo jatkuvasti. MUTTA. nää biisit on maailman rauhottavimpia biisejä: [MEDIA=spotify]track/0vzSAyinyA619ZbrOaAi04[/MEDIA] [MEDIA=spotify]track/6suYoN4gFkanqOBn5yRnJC[/MEDIA] [MEDIA=spotify]track/0SlpFHdk4UHBDzCEoXzy14[/MEDIA] [MEDIA=spotify]track/6U2bhONwFgYbdcYi33dAl3[/MEDIA] Toisaalta tuo oasiksen biisi on sinänsä ei-rauhottava koska noel ja liam mutta muuten se on ihan vitun lohduttava/rauhottava biisi jotenki en ees tiiä mutta joo silti vähän ahistavaa eHKÄ. Steal my love taas on siitä rauhottava kun se muistuttaa mua... En ees tiiä jarpist kai ni sit tavallaan pystyn ankkuroida mun ajatukset johonkin ku tuntuu että koko maailma vaa hävii ympäriltä (derealisaatio??) Ni pystyn jotenki ajatella et hei et nyt ollaan niiku todellisuudessa kiinni ja silleen. Jotenki tollaset biisir auttaa mua i guess. Sit toi boys will be bugs on vaa nii rauhottava melodia tai en tiiä jotenki ihana ja silti kamala D: oon liian herkkä tämmöseen musiikkiiiiiinnnnnnnn Ja no pahanilmanlinnut on ihan ajsjdjddjdkdkdkdksldlsksksksk rääääääääh tarviiks sanoo enempää mutta on se silleen lohduttava biisi mutta silti niin AHISTAVA eiiii en tykkää Aaaa siis kiva kun nää kaikki tulee olee sellasia mitä kuuntelen joskus vuoden päästä ja valitan taas siitä kuinka "näist tulee mieleen lokakuu 2021 😭😭😭😭" vittu iha varmana. Tai tuo oasiksen biisi ehkä enemmän syyskuun juttuja mut kuitenki. Toisaalta keväänkin. Miten sen nyt ottaa. Aaaaaaaaaa 😭 liikaa. Liikaaaaa liikaaaaaaaaaaaaaaaaaa varsinkin jarp ja no muutkin esim TIMO 😑 kaikki Toi derealisaatio on muute oikeesti ihan mitä vittuu keissi koska en ees tiiä onko tää derealisaatioo mutya just sellane tunne et jotenki koko maailma vaa hävii tai jotenki katoo ja mikään ei oo niinku luulen ja kaikki tuntuu vieraalta? Sit luin viel et tollaset epätodellisuuden tuntemukset (ja outouden tuntemukset kehoo kohtaan) voi liittyy dysforiaan ja mä en edelleenkään tiedä onko mulla dysforiaa mutta joka tapauksessa en tiiä. En ees aio transitioitua (enkä edes varsinaisesti oo transmies) mutta välillä kans mietin että voiko silti osa näistä asioista olla oikeesti dysforiaa. Tai sitten se ei liity tähän mitenkään. Jonkin sortin bigender mun on pakko olla varmaan. Kai. Mutta sitä en tiedä että liittyykö toi asia sit taas tähän vierauden kokemukseen. Mun mielestä kokonaisuudessaan mulla on ihan hyvä olla mun kehossa mutta sitten taas kuitenkaan en ihan tiiä. Ja että onko tää itsetunto-ongelmia vai sukupuoleen liittyvää. Vai jotain muuta. Siis mitä vittua tää onnnnnn kaikki Saan ainakin vitusti euforiaa ja oon onnellinen jos mua luullaan mieheks (eipä sitä kyllä nyt oo tapahtunut varmaa lapsuuden jälkeen, johtuisko tisseistä) joten jotain tässä kuitenkin nyt on varmana. Mut kyllä toisaalta mua hämää se että olinko onnellinen siitä vaan siks että olin ylpee siitä että oon "maskuliininen nainen" vai onko tässä kyse bigenderiydestä. Joko se johtu siitä että koen olevani (myös) mies tai sitten se johtu vaan siitä että oon ja olin ylpee mun maskuliinisesta vaatetyylistä. Mene ja tiedä. Toisaalta jotenki ei luulis pelkän tyylin tms olevan näin iso asia. Niin luulis et kyse olis sillon oikeesti sukupuoli-identiteetistä. Tai no jaa-a. Mut jotenkin se vaa vaikuttais silt et kyse on ennemminkin siitä koska miks mulle olis näin iso juttu tää muute ja sitä paitsi jos mul on dysforiaa ni ehhhhh??? Mut en oo varma onkse vai mitä se on ku mä en ymmärrä näitä tunteita en sitten yhtään. Siis mä katon kateellisena transmiesten transitiokuvii mut silti mua hirvittää et jos mä ite tekisin niin koska mun mielestä se ei silti oo mua varten se prosessi ja tekisin virheen jos lähtisin siihen. Mut silti must vaan tuntuu joskus että haluun ja välillä taas ei. Joops mutta kaikki on kyllä niin perseestä. Toisaalta ehkä mä alan nyt vähän hyväksyä sitä että oon probably bigender. Tuntuu niiku alkaisin tajuumaa asioita, mietin näit kaikkii merkkei ja tällee. Mut sit .. muistanko nää merkit väärin. Ehkä. [/QUOTE]
Lisää lainaukset...
En ole robotti
Lähetä vastaus
Etusivu
Keskustelut
Viihde & vapaa-aika
Biisit jotka kaikki tappaa mua enemmän tai vähemmän
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivuston käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön.
Hyväksyn
Lue lisää...
Ylös
Pohja
