Vastaa keskusteluun

Viesti

<blockquote data-quote="Lalamon" data-source="post: 16328" data-attributes="member: 89">Mua ahdistaa mennä ylppäreihin, koska joudun sit näkee meidän lukion ikävii tyyppejä: jotka jättivät mut porukoista ulkopuolelle ja käänsivät mulle selkänsä, kun mulla oli paha olla. Tänään olin koulun yo-kenraaleissa ja ei perkele mitä ahdistusta tuotti nähdä ne ikävät henkilöt koulun juhlasalissa. Kaikista eniten ahdistusta tuotti nähdä mun entinen lukiokaveri. Oon yrittänyt saada välejämme paremmaks yhden riidan jäljiltä, tuloksetta. Kyseinen jätkä näytti olevan kuin mua ei olis olemassakaan. Meillä siis piti yo-harjoittelun tehtyä viedä tikut juhlasalin näyttämön luo (minkä lähellä tietysti istuin), mutta en nähnyt jätkän tulevan näyttämön luo lainkaan, ihan kuin se olis yrittänyt karttaa mua kuin ruttoa.Olin järkyttävän ahdistunut juhlasalissa harjoitusta tehdessäni ja halusin vajota sillä hetkellä maan alle. Meinasi melkein itkukin tulla, mutta onnistuin pidättelemään sitä.Mä en vaan tiiä, mitä tehdä sit ylppäreiden osalta. Oon tän lukuloman aikana ollut niin allapäin, että se on hankaloittanut opiskelua. Kaverin riidan jälkeen on olkut ahdistavaa olla koululla, poislukien ne päivät, jolloin olin maalaamassa penkkarilakanoita ja hakemassa kuvistyöni koululta, koska entistä kaveriani ei siellä silloin ollut. Jo mun luokkalaisten ja entisen kaverini kasvojen näkeminen saa mut voimaan huonosti, aivan kuin ne imis musta energiaa itseensä. Pelkäänkin, että ylppärimenestys menis perseelleen tän takii.</blockquote>

[QUOTE="Lalamon, post: 16328, member: 89"] Mua ahdistaa mennä ylppäreihin, koska joudun sit näkee meidän lukion ikävii tyyppejä: jotka jättivät mut porukoista ulkopuolelle ja käänsivät mulle selkänsä, kun mulla oli paha olla. Tänään olin koulun yo-kenraaleissa ja ei perkele mitä ahdistusta tuotti nähdä ne ikävät henkilöt koulun juhlasalissa. Kaikista eniten ahdistusta tuotti nähdä mun entinen lukiokaveri. Oon yrittänyt saada välejämme paremmaks yhden riidan jäljiltä, tuloksetta. Kyseinen jätkä näytti olevan kuin mua ei olis olemassakaan. Meillä siis piti yo-harjoittelun tehtyä viedä tikut juhlasalin näyttämön luo (minkä lähellä tietysti istuin), mutta en nähnyt jätkän tulevan näyttämön luo lainkaan, ihan kuin se olis yrittänyt karttaa mua kuin ruttoa. Olin järkyttävän ahdistunut juhlasalissa harjoitusta tehdessäni ja halusin vajota sillä hetkellä maan alle. Meinasi melkein itkukin tulla, mutta onnistuin pidättelemään sitä. Mä en vaan tiiä, mitä tehdä sit ylppäreiden osalta. Oon tän lukuloman aikana ollut niin allapäin, että se on hankaloittanut opiskelua. Kaverin riidan jälkeen on olkut ahdistavaa olla koululla, poislukien ne päivät, jolloin olin maalaamassa penkkarilakanoita ja hakemassa kuvistyöni koululta, koska entistä kaveriani ei siellä silloin ollut. Jo mun luokkalaisten ja entisen kaverini kasvojen näkeminen saa mut voimaan huonosti, aivan kuin ne imis musta energiaa itseensä. Pelkäänkin, että ylppärimenestys menis perseelleen tän takii. [/QUOTE]

En ole robotti