Honestly lokakuusta tähän maaliskuuhun on ollu aivan vitun sairas ajanjakso mun elämässä. Ei sillä ettei aiemmin ois ollu mut tuntu et tuolloin lokakuun tienoilla asiat muuttu vielä enemmän vainoharhasuudeks ja ihan ku oisin pudonnut johonki vaihtoehtoseen universumiin
En luottais enää edes ihastuksiini. Toki pidän niitä hiton ihanina koska ei mulla ole vaihtoehtoa mutta en silti pidä kenestäkään, en edes niistä.
No jaa, lokakuussa onnistuin vielä ajattelee niin että mun ihastukset on turvallisia toisin kuin esim mun veli, et sillon pystyin viel jaottelee ihmiset turvallisiin ja ei-turvallisiin, mut varsinkin nyt tän vuoden puolella en oo enää oikein osannu pitää edes niitä turvallisina. Nykyään kaikki ihmiset on mulle siis ei-turvallisia. Tai ainakin lähes kaikki. En mä mun vanhempia pelkää ja ehkä osa kavereista myös on turvallisia. Ja ehkä jotkut muutkin. Mut suurinta osaa ihmisistä pelkään jollakin tasolla?
Jopa mun irl-ihastukset joista kai sit edelleen tykkään, niin en uskaltais luottaa niihinkään, en ikinä, vaikka niistä tykkäänkin. Ensinnäkin pelkään että jos oisin yhdes jommankumman kaa ni ne kuitenkin painostais mua ja ois varmaan karseita mua kohtaan. Tiedän sen jo. Suurin osa ihmisistä vaan on hirveitä i guess.
En tiiä toisaalta kyllä pakko sanoa että vaikka nyt puhun lokakuusta ja tälleen eli suht recently, mut oikeesti kaikki on ollu ahistavaa vähintään 2015 asti. Jotenkin tuntuu et 2014 on ollu viimenen normaali vuosi mun elämässä. Et oon kokenut ees jollain tasolla asioiden olevan normaaleja. En oikee tiiä. Tunnen oloni ihan sairaan turvattomaks. Enkä usko et se turvallisuuden tunne tulee koskaa takas? Jos mul koskaa sitä oli mut varmaan oli sillon ainakin enemmän kuin nyt
