Tarinat 45 minuutin tunti// lyhyt tarinahommeli

[kuljeskelija]

Kello raksuttaa taustalla. Oppituntia on kulunut vasta seitsemäntoista minuuttia, mutta minä haluan jo ulos. Kasvomaski tököttää naamallani ja hirttää korviani. Hyi. Aurinko paistaa niin nätisti ja haluan mennä juoksentelemaan asfaltille uusissa lenkkareissa. Mutta ei. Tehtävänä olisi lukea kirjaa, mutta itse olin lukenut sen jo heti ekana päivänä. Vieressä istuva poika naputtaa kynäänsä pulpetin kanteen. Minun tekisi mieli vetäistä tältä kynä ja katkaista se pikku palasiksi. En tosin halua saada yhtään enempää sanomista. Tänä vuonna olin joutunut tasan yhteen puhutteluun, mutta sekin johtui tyhmästä leikistä. Enkä edes aloittanut juttua, mutta hävettää se silti. Joten näen parempana vaihtoehtona pysyä hiljaa. Kärpänen laskeutuu ikkunalaudalle. On hauska, kun pystyi huomaamaan asioita, mitä normaalisti ei näkisi. Musiikin tunti oli vaihtunut lukutuntiin, en tiedä miksi.
Katson kirjan punaisena hehkuvaa kantta. Kirjan teksti oli kiinnostavasti kirjoitettu, mutta kuvitus ja aihe pilasivat sen täysin. Se harmittaa. Ja kello näyttää nyt kahtakymmentä vaille. Enää viisi minuuttia, ja tunti on ohi. Hymähdän itsekseni ja suljen edessäni nököttävän kirjan. Vihdoin pääsen tästä kidutuksesta.

//helou :D kirjotin tän mun äikän tunnin ajatusten perusteella ja muuttelin vähän :DD jeejee.