Millainen on suhteesi (koulu)matematiikkaan?

[varjojenmaa]

Matikka tuntuu olevan aine, joka jakaa ihmisten mielipiteitä. Tykkäätkö/tykkäsitkö matikan opiskelusta koulussa, mitkä asiat siihen vaikutti, ootko saanut apua opettajilta?

Aloitan itse: En koulussa juuri tykännyt matikasta, koska teen paljon typeriä ja helppoja huolimattomuusvirheitä eikä laskento-tyyppinen matematiikka inspiroinut. Näin nopeasti, millä tavalla jokin tehtävä ratkeaa, jonka jälkeen menetin mielenkiintoni siihen ja laskin tehtävän mahdollisimman nopeasti läpi. Sellaiset matikanopettajat olivat parhaita, joilla oli aikaa auttaa minuakin vaikeissa tehtävissä :D
Yllättäen oon kuitenkin tykästynyt yliopistomatematiikkaan, jota opiskelen nyt pääaineena. Kun lukuarvot vaihdetaan lukujoukkoihin, ei tarvitse kompastella laskuvirheisiin yhtä paljon.

 

[auringonkukkapuu]

Vihasuhde. En oo varmaan missään asiassa yhtä paska kuin matikassa.

 

[Minkelii]

Sama kuin @auringonkukkapuu
Aina yhtä taistelua.

 

[immortalem]

Matematiikka oli lempiaineeni, etenkin lukiossa. Olen aina pärjännyt siinä hyvin.

 

[varjojenmaa]

Sama kuin @auringonkukkapuu
Aina yhtä taistelua.

Kurja kuulla, tuntuuko, että ette oo saaneet tarpeeksi apua opettajalta?

 

[varjojenmaa]

Matematiikka oli lempiaineeni, etenkin lukiossa. Olen aina pärjännyt siinä hyvin.

Onko jotain aihealuetta mistä erityisesti tykkäsit? :D

 

[swindle]

vihaan yli kaiken

 

[varjojenmaa]

vihaan yli kaiken

Onko jotain erityistä syytä miksi?

 

[Minkelii]

Kurja kuulla, tuntuuko, että ette oo saaneet tarpeeksi apua opettajalta?

Siis omasta mielestä opettajat ovat auttaneet mua parhaansa mukaan, mutta todellisuudessa se vika taitaa olla sitten mun älyssä tai sitten motivaatiossa (tai molemmissa lol) kun en vaan opi matikkaa.

 

[Minkelii]

Mulla liittyy siihen ”matikkavihaan” kans huonot kokemukset kun osa samalla luokalla olevista pojista ovat kiusanneet mua siitä kun en vaa millään tajua matikasta mitään. ”Minkelii on kyllä tyhmä, kun se ei matikan juttuja osaa.” Se söi kyllä nuoren minun itsetuntoa. Ja vaikuttaahan se edelleen taustalla innostukseen matikkaa kohtaan, elämän varrella matikasta on tullu mulle semmonen ”mörkö”.

 

[ujobiseksuaali]

rakastin ihan ykkösluokalta asti lukion loppuun saakka <3 lempiaine läpi vuosien. nyt yliopistotasol on kyl iha eri tasoa ku aiemmi mut tykkään edelleen

 

[Lukutoukka_05_]

Oon aina inhonnut matikkaa. Jotkut asiat on aika helppoja ja se helppous teki siitä siedettävää mutta useimmat asiat oli hirveän vaikeita enkä niitä osannut yhtään. Eli tiivistetysti: melkeinpä aina vihasuhde.

 

[varjojenmaa]

Mulla liittyy siihen ”matikkavihaan” kans huonot kokemukset kun osa samalla luokalla olevista pojista ovat kiusanneet mua siitä kun en vaa millään tajua matikasta mitään. ”Minkelii on kyllä tyhmä, kun se ei matikan juttuja osaa.” Se söi kyllä nuoren minun itsetuntoa. Ja vaikuttaahan se edelleen taustalla innostukseen matikkaa kohtaan, elämän varrella matikasta on tullu mulle semmonen ”mörkö”.

Tosi kurjaa että oot kokenut tuollaista D: matikka on kuitenkin hyödyllinen taito ihan arkielämänkin kannalta. Mutta meillä kaikilla on omat vahvuutemme ja heikkoutemme, itse olin taas huono englannissa vaikka sitä nykyään ihan onnistuneestikin sönkötän :D

 

[HUISKELIINI]

Pidän matematiikasta.

 

[persikkapyllykkä]

en sinänsä pidä mut sinänsä pidän D: 50-50, yläasteel ihan tykkäsin mut sit tuli lukio ja se oli siinä sitten - paitsi ku vaihdoin pitkästä lyhyeen, nii kyl mä siitä loppu viimeks sillee pidin

geometria on parasta! inhosin sitä ennen ku pääsin lukioon, nykyään tykkään siitä selvästi eniten D:

 

[swindle]

Onko jotain erityistä syytä miksi?

osasin kyllä ala-asteella matikkaa ihan hyvin, mutta tein paljon huolimattomuusvirheitä varsinkin kokeissa joten numerot laski ja into sitä myötä loppui. yläasteella kaikki tietenkin vaikeutui ja muiden ongelmien myötä lintsasin paljon sekä koulusta että matikantunneilta, joten olin kaikesta aivan pihalla. amiksessa pärjäsin jostain ihmeen syystä hyvin ja nyt amkissa oon saanut räpiköityä sen yhden ainoan matikan kurssin läpi joten se riittänee mulle.

mulla ei todistetusti ole mitään hahmotushäiriöitä tms. mitkä vois vaikuttaa matikan oppimiseen tai ymmärtämiseen. luulen, että syynä on ihan puhtaasti motivaation puute ja se, ettei kiinnosta :D pärjään kuitenki arkielämässä perus päässälaskuilla hyvin mutta siinä vaiheessa kun numeroiden lisäksi otetaan kirjaimet mukaan alkaa kaikki mennä yli

 

[TalvinenRasia]

Osaan matikkaa ihan hyvin, mutta joskus hieman uuvuttaa, jos se on vaikeaa. Tykkään kuitenkin siitä.

 

[immortalem]

Onko jotain aihealuetta mistä erityisesti tykkäsit? :D

Erityisesti tykkäsin derivaatoista ja integraaleista, mutta myös vektorit ja todennäköisyyslaskenta oli oikein rattoisaa. Oikeastaan ainoa asia jota matematiikassa vihasin, oli logaritmit.

 

[Poistettukäyttäjänimi174]

Matikka on joskus ollut minusta äärimmäisen vastenmielistä, mutta nykyään se ei herätä sen enempää tunteita suuntaan tai toiseen kuin moni muukaan kouluaine.

 

[varjojenmaa]

Erityisesti tykkäsin derivaatoista ja integraaleista, mutta myös vektorit ja todennäköisyyslaskenta oli oikein rattoisaa. Oikeastaan ainoa asia jota matematiikassa vihasin, oli logaritmit.

Logaritmit on kieltämättä varmaan lukiomatikan haastavimpia hahmotettavia

 

[kromi]

Olin aina ihan hyvä matikassa ja tajusin sitä, mutta en varsinaisesti tykännyt siitä, en kyllä inhonnutkaan. Aika meh.

Luin lukiossa pitkän matikan, koska yläasteella numerot oli aina 9-10 ja opiskelin mieluummin sitä kuin reaaliaineita. Kurssit meni ihan hyvin, mutta sit kun viimeisenä oli kertauskurssit tajusin etten muista juuri mitään, enkä oo varsinaisesti oppinut mitään vaan vähän kuin opetellut ulkoa. Kirjoituksista taiskin sit tulla C.

 

[Syksysydän]

En tykkää, enkä oo ikinä tykännykkää
Hankalaa mulle, enkä myöskää viiti ikinä kysyä keltään apua jote ei se siit helpotukkaa

 

[varjojenmaa]

Oon pohtinut myös sitä, että onko matematiikka sillä tavalla eriarvoistava aine, että koulu ei pysty tukemaan siinä riittävästi oppilaita, jotka eivät kotoa saa apua tehtäviin. Itselläni on akateemisesti korkeasti koulutetut vanhemmat, joilla on ollut aikaa ja tietopohjaa auttaa läksyissä. Toisaalta kotoa periytyy myös asenteet ja toisaalta geenit, jotka voi helpottaa matemaattisten aineiden opiskelua.

 

[TalvinenRasia]

Oon pohtinut myös sitä, että onko matematiikka sillä tavalla eriarvoistava aine, että koulu ei pysty tukemaan siinä riittävästi oppilaita, jotka eivät kotoa saa apua tehtäviin. Itselläni on akateemisesti korkeasti koulutetut vanhemmat, joilla on ollut aikaa ja tietopohjaa auttaa läksyissä. Toisaalta kotoa periytyy myös asenteet ja toisaalta geenit, jotka voi helpottaa matemaattisten aineiden opiskelua.

Mulla on vanhemmat, jotka eivät oikein osaa matemaattisissa aineissa auttaa eli mun on vähän pakko pärjätä omillani. D: Jos he osaavat jotain matikassa, niin he opettavat sen eri tavalla kuin kirja. :/

 

[rätvänä]

Ei se nyt ihan vihatuimpien aineiden joukossa ole, mutta en oo kyllä pitänytkään. Jostakin syystä musta tuntui aina vähän ikävältä kaikenlainen siihen liittyvä piirtely ja apuvälineiden käyttö (kävin lukion muinaisina vuosina 2014-2016, jolloin laskettiin kaikki paperille) enkä koskaan jaksanut kehittää kovin vankkaa laskurutiinia.

Tai no, toisaalta innostuin välillä paljonkin ja panostin johonkin yksittäiseen kurssiin vähän enemmän, joten ehkä se rutiini tuli sitten siinä :D Mutta yleensä toikin into laantui viimeistään seuraavaan kurssiin mennessä, tunnit ajattelin omiani ja kirjoituksiin valmistautuminen meni siten, että jätin varsinaisen laskemisen välistä ja lueskelin kirjoista oleellisimpia esimerkkitehtäviä. Kyllähän senkin avulla sai ainakin lyhyessä matikassa kerrattua että miten mitäkin suurin piirtein lasketaan, vaikka tuo olikin samalla oiva resepti yksityiskohtavirheille tai sille että kesken kaiken unohtuu jokin oleellinen välivaihe.

Mutta niin, en oo koskaan ollut matikasta kiinnostunut samalla tavalla kuin äidinkielestä tai useimmista reaaleista. Lisäksi mulla on aika huono työmuisti, oon sen(kin) takia hidas ja muutenkin onneton päässälaskija, joten ehkä alitajuisesti yhdistin tämänkin matikkaan alana ja koin jotakin epämääräistä vastenmielisyyttä sitä kohtaan. Toisaalta jotkin aineet olivat etenkin peruskoulussa mulle niin älyttömän vaikeita (erityisesti käsityöt, mutta myös liikunta ja kotitalous) tai muuten vaan ikäviä (lähinnä ruotsi), että niistä stressaamisen jälkeen ei ollut enää energiaa inhota matikkaa.

Ja joo, jos puhutaan yleisesti niin sekä opettajilla että yleisellä asenteella on varmasti iso vaikutus. Aika usein matikka brändätään älykkäiden ihmisten alaksi, jossa lahjakkaat pärjäävät luonnostaan. Moni saattaa luovuttaa jo siinä vaiheessa kun jokin asia ei ensimmäisillä kerroilla aukea, jos ollaan ehdollistuttu siihen että tää nyt on tällainen joko tai -juttu ja jos et osaa, niin et osaa. Lisäksi matemaattisesta osaamattomuudesta saa niskaansa paljon enemmän paskaa ja ennakkoluuloja kuin vaikka siitä ettei maantieto luonnistu, mikä sekin vaikuttaa asenteisiin oppimista kohtaan.

 

[varjojenmaa]

Ei se nyt ihan vihatuimpien aineiden joukossa ole, mutta en oo kyllä pitänytkään. Jostakin syystä musta tuntui aina vähän ikävältä kaikenlainen siihen liittyvä piirtely ja apuvälineiden käyttö (kävin lukion muinaisina vuosina 2014-2016, jolloin laskettiin kaikki paperille) enkä koskaan jaksanut kehittää kovin vankkaa laskurutiinia.

Tai no, toisaalta innostuin välillä paljonkin ja panostin johonkin yksittäiseen kurssiin vähän enemmän, joten ehkä se rutiini tuli sitten siinä :D Mutta yleensä toikin into laantui viimeistään seuraavaan kurssiin mennessä, tunnit ajattelin omiani ja kirjoituksiin valmistautuminen meni siten, että jätin varsinaisen laskemisen välistä ja lueskelin kirjoista oleellisimpia esimerkkitehtäviä. Kyllähän senkin avulla sai ainakin lyhyessä matikassa kerrattua että miten mitäkin suurin piirtein lasketaan, vaikka tuo olikin samalla oiva resepti yksityiskohtavirheille tai sille että kesken kaiken unohtuu jokin oleellinen välivaihe.

Mutta niin, en oo koskaan ollut matikasta kiinnostunut samalla tavalla kuin äidinkielestä tai useimmista reaaleista. Lisäksi mulla on aika huono työmuisti, oon sen(kin) takia hidas ja muutenkin onneton päässälaskija, joten ehkä alitajuisesti yhdistin tämänkin matikkaan alana ja koin jotakin epämääräistä vastenmielisyyttä sitä kohtaan. Toisaalta jotkin aineet olivat etenkin peruskoulussa mulle niin älyttömän vaikeita (erityisesti käsityöt, mutta myös liikunta ja kotitalous) tai muuten vaan ikäviä (lähinnä ruotsi), että niistä stressaamisen jälkeen ei ollut enää energiaa inhota matikkaa.

Ja joo, jos puhutaan yleisesti niin sekä opettajilla että yleisellä asenteella on varmasti iso vaikutus. Aika usein matikka brändätään älykkäiden ihmisten alaksi, jossa lahjakkaat pärjäävät luonnostaan. Moni saattaa luovuttaa jo siinä vaiheessa kun jokin asia ei ensimmäisillä kerroilla aukea, jos ollaan ehdollistuttu siihen että tää nyt on tällainen joko tai -juttu ja jos et osaa, niin et osaa. Lisäksi matemaattisesta osaamattomuudesta saa niskaansa paljon enemmän paskaa ja ennakkoluuloja kuin vaikka siitä ettei maantieto luonnistu, mikä sekin vaikuttaa asenteisiin oppimista kohtaan.

Samaistun kyllä tuohon kiinnostuksen ja vaivannäön puutteeseen, en itsekään ollut kiinnostunut koulussa juuri matikasta vaan panostin kieliin ja humanistisempiin aineisiin. Tuntuu että lukioissa kummittelee edelleen vanhat kielilinja ja matematiikkalinja, jolloin nää aineet asettuu jotenkin vastakkain, vaikka matematiikan osaaminen ei sulje millään lailla kielellistä lahjakkuutta pois.
Sattumalta ylellä oli juttua matematiikan painotuksessa opiskelijavalinnoissa, ja tuntui että monet kokevat matematiikan "uhkaavan" muita aineita, vaikka asia ei ollenkaan ole niin. Itse opiskelin lukiossa pitkää matematiikkaa, kahta pitkää kieltä, keskipitkää ruotsia ja lyhyttä kieltä ja vielä kahta reaaliainetta pakollisten kurssien lisäksi. Ei matematiikka sulje mitään muita aineita pois enää nykyään.

 

[Tulisydän]

Logaritmit on kieltämättä varmaan lukiomatikan haastavimpia hahmotettavia

Totta muuten puhut, koitin uteliaisuudesta äsken ettiä Googlesta määritelmää kyseiselle käsitteelle - ja vaikka luin muutamankin eri löytämäni selityksen, en siltikään ymmärtänyt. :'---D

 

[Karzaa]

Oon aina ollu aika huono matikassa ja tarvinnu sen kanssa paljon apua. Ala-asteella kävin tukiopetuksessa ja matikka oli ehkä sen vaikeuden takia vähän inhottava aine, mut muuten ihan okei. Yläasteella en kuitenkaan saanu juurikaan apua, vaikka monesti kyllä puhuttiin ja mietittiin, et erityisopetuksen saaminen vois auttaa. En kyllä oo pikään aikaan pitäny matikasta sitten yhtään, mut vähän aika sitten se on jotenkin alkanu kiinnostamaan, vaikka edelleen se on mulle aika vaikeeta. Ihana tunne on kuitenkin se, kun vihdoin tajuat miten joku lasku lasketaan. :D

 

[imperfekti]

Yläasteella se oli tuskaa. Lukiossa se oli ihan ok ja sain paljon parempia numeroita kuin yläasteella. Lukiossa sai käyttää laskinta. En pysty laskemaan päässä mitään, totisesti tarvitsin sitä laskinta, ilman sitä mistään ei tullut mitään. Peruskoulussa sain arvosanoja 5–7 (kokeissa sai ainakin osittain käyttää laskinta, tunneilla ei aina), lukiossa kurssien keskiarvo 8 ja kirjotin magnan. Olen epäillyt itselläni dyskalkuliaa, kun kaikkien matemaattisten asioiden hahmottaminen on niin vaikeaa. Geometriasta pidin kyllä koko ajan.

 

[fundeeraaja]

En tykännyt matikasta, tai en muista tykkäsinkö joskus 1-2lk kun se oli aika helppoa ja koulu oli muutenki kivaa mut sen jälkeen se on ollu yks ärsyttävimpii aineita. Ammattikoulus oli kivaa kun opettaja oli hauska ja mukava ja se oli semmosta 4lk tasosta siinä ekalla kurssilla mut sit seuraavalla kurssilla vaihtus opettaja enkä enää jaksanut opiskella niin hyvin enkä oikeen tykännyt :D mut se oli aina siedettävämpää mitä kivampi opettaja